Entisen opiskelijan tarina - Vladi

Nimeni on Vladimir Plemjanov. Ikä 37 v. Asun Klaukkalassa perheeni kanssa. Muutin Suomeen Virosta vuonna 2008. Työurani aikana olen tehnyt kokin hommia, maanrakennustöitä, ajanut trukkia ja tehnyt varastohommia. Myös kreikkalais-roomalainen paini on kuulunut elämääni pitkään. Lapsena haaveilin aina jalkapallon harrastamisesta, mutta meidän paikkakunnalla se ei ollut mahdollista. Meillä oli vain painitreenit. Muistan edelleen, kun valmentaja sanoi minulle: "Jalkapallossa on vaikea menestyä, mutta painissa voit saavuttaa mitä vaan." Silloin taisi herätä mun kunnianhimo, ja paini valtasi elämäni.

Miksi halusit hierojaksi ja miksi valitsit Suhon?

Selkäkivut olivat vaivanneet minua pitkään. Olin kokeillut lähes kaikkia mahdollisia hoitomuotoja, mutta apu oli vain hetkellistä. Välillä elämässäni oli aika masentavia jaksoja. Pelkkä kävely saattoi aiheuttaa kipua, puhumattakaan urheilusta, eikä työnteko maistunut. Olen aina yhdistänyt selkäkivut fyysiseen työhön, ja niin se varmaan osittain olikin. Siihen liittyvä tyytymättömyys ja tarve muutokselle saivat minut ajattelemaan alanvaihtoa yhä useammin.

Hierojan ammatti kiinnosti minua siksi, että halusin löytää syyn selkäongelmiini. Ajattelin silloin vielä melko vahvasti, että ratkaisu löytyisi ennen kaikkea kehosta. Tein päätöksen ja aloin etsiä netistä hierojakoulutusta töiden ohella. Suho oli mielestäni paras vaihtoehto. Viimeiset epäilyt siitä, teinkö oikean päätöksen, hävisivät silloin, kun juttelin koulun rehtorin kanssa. Minulla oli jonkinlainen näkemys siitä, millainen hieroja haluaisin olla, ja kun jaoin ajatuksiani koulun rehtorille Anniriikalle, sain häneltä 100 % tuen ja vahvan tunteen siitä, että olin oikeassa paikassa.

Kun aloitin koulun, selkäkipu vaikutti edelleen vahvasti omaan arkeeni, enkä ollut yhtään varma, että mikään oikeasti muuttuisi. Koulun aikana aloin kuitenkin vähitellen ajatella kipua, kehoa ja itseäni eri tavalla. Valmistumisen jälkeen havahduin siihen, että voin sekä fyysisesti että henkisesti paljon paremmin. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että oma elämä alkoi silloin vähitellen kääntyä ihan eri suuntaan.

Minkälaista opiskelu oli?

Heti alussa olin todella hämilläni enkä tiennyt, mitä pitäisi ajatella tai tehdä. Meidät laitettiin niin sanotusti uuteen uskoon. Painijoiden kesken sanotaan, että "laitetaan korvat uuteen uskoon", mutta meille laitettiin "aivot uuteen uskoon" – ja hyvä niin, koska se pakotti katsomaan kipua ja ihmiskehoa aivan eri näkökulmasta. Teorian suhteen opiskelu oli tiedettä ja hieronnan kohdalla enemmän taidetta. Eikä pisaraakaan uskomuksia tai ennakkoluuloja. Luokkamme opettaja Ilari piti siitä huolta, kiitos hänelle ja muille opettajille.

Koulun aikana ja myöhemmin aiheeseen perehtyessäni aloin ymmärtää yhä enemmän sitä, kuinka moni asia voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja sitä kautta myös kipuun. Esimerkiksi uni, liike, stressi, ihmissuhteet ja elämäntilanne voivat kaikki vaikuttaa ihmisen oloon. Se sai minut pohtimaan näitä asioita paljon laajemmin kuin ennen.

Itse opiskelu oli vaativaa, mutta todella mielenkiintoista. Opettajat, luokkakaverit ja yleinen ilmapiiri antoivat tukea ja kannustusta koko opiskeluajan. Nautin jokaisesta hetkestä. Opiskelun aikana sain paljon tukea myös koulun ulkopuolelta. Vaimoni tuki on ollut ja on edelleen iso osa tätä matkaa – niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Hän on kantanut suuren osan arjen vastuista, jotta olen pystynyt opiskelemaan ja rakentamaan omaa yritystäni. Myös työnantajani suhtautui opiskeluun todella joustavasti. Pystyin järjestämään työvuoroja ja aikatauluja opiskelun mukaan, mikä helpotti arkea isosti. Uskon, että ilman läheisten ihmisten tukea tämä matka olisi ollut huomattavasti vaikeampi.

Miten urapolkusi alkoi muotoutua?

Urapolkuni alkoi muotoutua koulupenkillä, yrittäjyyden oppitunneilla. Rehtorimme Anniriikan vetämät tunnit olivat selkeitä ja ytimekkäitä, ja jokaisen oppitunnin jälkeen olin askel askeleelta lähempänä oman hierontayrityksen perustamista. Koulun lopussa minulla oli selkeä visio siitä, missä ja milloin haluan aloittaa työt hierojana. Kaikki järjestyi, ja noin kaksi kuukautta valmistumisen jälkeen avasin oman hierontapisteen Klaukkalassa 1. tammikuuta 2026.

Minkälaista työarkesi on nyt?

Pääosin työarkeni pyörii hierontayrityksen ympärillä. Pari kolme päivää viikossa teen edelleen maanrakennushommia, jotta saan turvattua omaa talouttani. Aika usein iltaisin raksan jälkeen pidän hierontakalenterin auki. Tiedostan, että mulla saattaa mennä parikin vuotta siihen, että asiakkaita on riittävästi. Joskus päivä saattaa olla tyhjä. Silloin voin perehtyä hieronta-alan saloihin, suunnitella markkinointia tai lähteä ulos treenailemaan. Hieronta-ala ja yrittäjyys ovat samaan aikaan mielenkiintoisia ja jännittäviä. Saan tältä prosessilta paljon hyvää oloa, energiaa ja merkityksellisyyttä.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen, enkä kaipaa mitään tämän lisäksi – nautin vain hetkestä. Tulevaisuutta ajatellen liikuntalääketieteen ja valmennuksen koulutus sekä personal trainer -opinnot herättävät mielenkiintoa ja tuntuvat myös realistisilta omaan elämäntilanteeseeni nähden. En tiedä vielä tarkalleen, mihin suuntaan tulevaisuus vie, mutta halu oppia lisää on tällä hetkellä vahva.

Terveiset tuleville opiskelijoille

Olen onnellinen kaikkien tulevien Suhon opiskelijoiden puolesta, koska tulette pääsemään ympäristöön, jolla on varmasti paljon positiivisia vaikutuksia teidän elämään. Sen lisäksi saatte mahtavan ammatin. Oppimiseen vaikuttaa moni asia, mutta mielestäni tärkein niistä on mielenkiinto. Se luo parhaat edellytykset sille, että opiskelusta ja koko matkasta tulee kevyempää ja hauskempaa.

Haku koulutuksiimme on käynnissä ympäri vuoden! Lisätiedot ja hakuohjeet löydät nettisivujemme Opiskelijaksi-osiosta.

Facebook ja Instagram:

@suomenurheiluhierojaopisto

#suomenurheiluhierojaopisto #suhohoitaa #lihaskriisipäivystys #hierojakoulu #urheiluhierojakoulu #koulutettuhieroja #urheiluhieroja #opiskelu